Eduskunta käsitteli kuluneella viikolla hallituksen esitystä uudeksi vaalilaiksi. Demareiden asettuminen vastahankaan kertoo siitä, että kysymyksessä on paljon muutakin kuin äänestäjien kuluttajasuoja.

EERO ILONIEMI
EDUSKUNTA. Suomen vaalilain epäkohdat ovat olleet tiedossa jo vuosia, jopa vuosikymmeniä, silti mitään ei ole tehty ennen kuin nyt.
– Hallitus ansaitsee pisteet siitä, että sillä riitti rohkeutta tarttua asiaan, joka on poltellut näppejä jo yli 30 vuotta, muistuttaa Ilkka Kanerva.
Kiitosta ei kuitenkaan tule ainakaan pääoppositiopuolue sosiaalidemokraateilta. Ideana oli mahdollisimman laaja konsensus, mutta sellaista ei nyt saatu.
Demareiden mielestä laissa olisi pitänyt muuttaa vaalipiirijakoa eikä laskutapaa, joilla äänet määräytyvät.
Kanerva pitää luonnollisena, että soraääniä löytyy.
– Ei näin isossa kysymyksessä voi olettaa, että löytyy ratkaisu, johon kaikki ovat täysin tyytyväisiä.
Myös kokoomusväen parissa on esiintynyt jupinaa mallista, joka pienentää puoluetta. Mutta demareiden vastustuksessa huomattavaa on, että jos lakia olisi sovellettu viime vaaleissa, se olisi kohdellut kolmesta suuresta puolueesta vähiten kaltoin juuri sosiaalidemokraatteja.
– Se kertoo, etteivät he tätä oppositioviran puolesta vastusta, vaan syvällisemmistä syistä, arvioi Kanerva.
Demareiden halu muuttaa vaalipiirejä voikin pohjautua pitkän tähtäimen näkemyksiin puolueen kannatuksen kehittymisestä asutuskeskuksissa. Vihreät ovat kovaa vauhtia nousemassa demareiden rinnalle monissa maakuntien yliopistokaupungeissa.
Suurista pienempiä
Mutta vaikutukset voivat olla vielä kauaskantoisempiakin. Siinä missä uusi laki heikentää kolmea suurta, se näyttäisi vahvistavan kolmea keskisuurta; vihreitä, Vasemmistoliittoa ja kristillisdemokraatteja. Tällä voi olla seuraamuksia hallitusneuvotteluissa.
Julkisuudessa on spekuloitu asetelman vahvistavan pienempien puolueiden asemaa, kun kahden suuren liitolla ei enää saa yksinkertaista enemmistöä eduskuntaan. Nykyhallituksessa kokoomus ja keskusta pystyisivät periaatteessa toimimaan kahdestaan 102 edustajallaan.
Mutta on toinenkin mahdollisuus. Kanerva on julkisuudessa pohtinut Ruotsista tutun blokki-ajattelun tuomista Suomeen.
– Kun kaksi suurta ei enää muodosta selvää enemmistöä, se saattaa ajaa samansuuntaisesti ajattelevia puolueita kohti vaalirengasta.
Vaalirengas saattaisi olla houkuttelevampi pienille puolueille tilanteessa, jossa suuret puolueet eivät olisi yhtä ylivertaisia kuin nyt. Jos kolme suurta joutuvat vastaisuudessa tyytymään 40–45 hengen eduskuntaryhmiin, nekin voivat haluta rakentaa pysyvämpiä aatteellisia blokkeja.
Täysin outo tällainen oikeistovasemmisto -akselilla toimiva malli ei Suomessakaan ole.
– Muistan, että 1970-luvulla hallitus päätyi vaalirengasehdotukseen, mutta presidentti Urho Kekkonen torppasi sen, väittäen kansakunnan jakautuvan kahtia. Sen jälkeen siihen ei uskallettu palata.
Porvariliitto
Kanerva, joka nimittää itseään ajatuksen kauppamieheksi, ei näe mitään ideologisia esteitä esimerkiksi kokoomuksen, kristillisdemokraattien ja RKP:n tiivistyvälle yhteistyölle.
– Puoluevetoisia esteitä voi kyllä vielä olla.
Nyt tehdyllä hallituksen esityksellä on vielä pitkä matka vaalilaiksi. Koska laki vaatii perustuslain muutosta, siitä on eduskunnankin äänestettävä kahdesti, ensin näillä valtiopäivillä ja uudestaan, kun uusi eduskunta on valittu. Silloin se tarvitsee kahden kolmasosan enemmistön mennäkseen läpi.
Lain vastustajat tarvitsevat siis vain 67 ääntä kaataakseen sen. Se edellyttää demareilta historiallista vaalivoittoa, tai jos sitä ei tule, niin taitoa hallitusneuvotteluissa.