Herman Van Rompuyn valinta Eurooppaneuvoston puheenjohtajaksi mullistaa vallanjakoa kokoa EU:ssa. Hiirulaiseksi haukuttu mies on osoittautumassa oman arvonsa tuntevaksi, vallanhimoiseksi poliittiseksi toimijaksi.

EERO ILONIEMI
EU:N UUSI LUUTA. Kun tieto Van Rompuyn noususta ”Euroopan presidentiksi” julkistettiin viime marraskuussa, valintaa pidettiin kompromissina, jolla komissaari José Manuel Barroson katsottiin varmistaneen asemaansa. Teorian mukaan heikko presidentti jäisi vahvan komissaarin varjoon.
Belgialainen näytti itsekin vahvistavan mielikuvaa korostamalla, ettei hän ollut mikään presidentti, vaan jäsenmaiden hallitusten johtajista koostuvan Eurooppa-neuvoston kompromissihakuinen puheenjohtaja.
Kolme kuukautta myöhemmin on paljastunut, ettei puheenjohtajuuden korostaminen ollutkaan vaatimattomuutta, vaan taktinen veto, jolla Van Rompuy on päässyt suhteellisen vapaasti määrittelemään omaa rooliaan, ilman tittelin tuomia ennakko-odotuksia.
Komission puheenjohtaja Barroso ja talouskomissaari Olli Rehn (kesk.) ovat saaneet huomata, että tuo rooli on eurooppalaisen talouspoliittisen päätöksenteon ytimessä.
Ennakkosuosikki
Viikko ennen hänen valintaa maailman arvostetuin talousaikakauslehti The Economist arvioi Belgian pääministerin ylittäneen häneen asetetut odotukset Belgian hallitus- ja talouskriisin hoidossa. ”Van Rompuyn lähestymistapa talouskriisiin eroaa selvästi monien hänen kollegojensa pää hiekkaan -mallista,” lehti suitsutti.
The Economist arvosti erityisesti Van Rompuyn kykyä luovia talousvaikeuksissa painivan ja hajoamisvaarassa olevan liittovaltion poliittisissa karikoissa. Lehti nimesi hänet vahvaksi ehdokkaaksi Euroopan huippuvirkaan.
Puheenjohtajan valinnan jälkeen korostettiin, että hän voi itse muokata työnkuvansa. Euroopan ja erityisesti Kreikan talouskriisi ovat toimineet tehtävänkuvan muovailuvahana. Van Rompuy on keskittynyt EU:n talouden rakenteiden uudistamiseen.
Heti johtoon
Helmikuussa hän käytti puheenjohtajavaltaansa kutsumalla koolle EU-maiden johtajat taloushuippukokoukseen. Ympäripyöreiden lausuntojen sijaan belgialainen esitteli seitsemän kohtaisen suunnitelman, jolla hänen mukaansa tervehdytetään EU:n taloutta.
– Näin hän astui suoraan Barroson varpaille, kiteytti brittimeppi Andrew Duff tilanteen Financial Times -lehdelle.
Ne eivät olleet ainoat varpaat, joita hän on tallonut. Kreikan kriisiä selvittänyt Rehn tuntee hengityksen niskassaan.
Vaikka Rehn ei suostu kritisoimaan Van Rompuyta, hänen kabinetistaan kommentoidaan pidättyvän diplomaattisesti tämän ”tuovan yhden lisäulottuvuuden EU:n talouspolitiikkaan”.
Rehnille takapiru
Rehnin hermostuneisuuden ymmärtää, kun ottaa huomioon, että Economist,-lehden kiittelemä, taloustieteilijän koulutuksen saanut entinen pää- ja valtiovarainministeri on huomattavasti talouskomissaaria kokeneempi valuutan vakaussopimuskysymyksissä, joiden parissa Rehn nyt painii.
Rehnin kabinetissa onkin ryhdytty torjumaan belgialaista takapirua julkisuus-offensiivilla. Suomalaiskomissaari on myöntänyt kymmeniä haastatteluja maailman talousmedialle antaakseen mielikuvan, että hän, eikä neuvoston puheenjohtaja ratkoo unionin rahaliiton uskottavuusongelmaa.
Komission lisäksi Van Rompuy on hermostuttanut myös osan Euroopan parlamentista. Parlamentin vasemmistoryhmä väittää neuvoston puheenjohtajan sivuuttaneen parlamenttiryhmän esityksen talouden tervehdyttämiseksi.
Van Rompuyn on EU säännösten mukaan velvollinen tiedottamaan parlamenttia neljä kertaa vuodessa Eurooppa-neuvoston kokousten jälkeen. Hän on kuitenkin todennut, ettei ole tilivelvollinen parlamentille, eikä hän aio vastaisuudessakaan vastata meppien esittämiin kysymyksiin, niinpä talousohjelmansa perään tivaavat sosialistit saivat hekin tyytyä avustajan pressitiedotteeseen.
Neuvostosta toimija
Lähes päivittäisessä yhteistyössä toimivan komission on tähän asti ollut helpompi löytää yhteinen sävel kuin vain neljä-kuusi kertaa vuodessa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston.
Tultuaan valituksi Van Rompuy ensi töikseen kiersi kaikki jäsenmaat tutustuen niiden johtajiin, ja ilmoitti sitten, että neuvosto ryhtyy kokoontumaan säännöllisesti kerran kuussa. Näin neuvoston kyky koordinoida toimiaan lisääntyy merkittävästi.
Ennen helmikuun kokousta hän lähetti jäsenvaltioiden hallitusten johtajille salaisen kirjeen, jossa hän kiteytti filosofiansa:”Eurooppa-neuvoston jäsenet ovat vastuussa hallitustensa talousstrategioista. Niiden pitäisi olla vastuussa myös EU-tasolla.”
Näin federalistina tunnettu uusi puheenjohtaja viestitti, että ilman kansallisten hallitusten tukea, EU on yhä siipirikko. Niinpä hän ajaa liittovaltioagendaansa korostamalla Eurooppa-neuvoston ja siten hallitusten roolia EU:n tulevaisuuden määrittelijänä.
Valvontaneuvosto
Uusi puheenjohtaja haluaa, että neuvostosta muodostuu EU:n talouspolitiikan ylin valvontaelin. Komissio voi vastaisuudessakin laatia yleviä tavoitteita, mutta Eurooppa-neuvosto valvoo miten jäsenmaat niistä suoriutuvat. Tällä Kreikan kriisistä johdetulla mallilla voi olla kauaskantoisia seurauksia niin EU:n kuin jäsenmaiden kansallisen tason politiikkaan.
Komissio on tähän asti laatinut rohkeita julistuksia milloin talous-, milloin ympäristöpolitiikasta ja sitten patistellut, taivutellut ja uhkaillut jäsenmaita niiden toteuttamisessa. Tavoitteiden seurantavastuun siirtyminen Eurooppa-neuvostolle voi tuo realismia niiden toteuttamiseen.
Kohti liittovaltiota
Juuri talous- ja verokysymykset ovat olleet ala, jossa kansallinen päätäntävalta on säilynyt vahvana. Nyt otetaan ensi askelia tuon perinteen murtamisessa. Van Rompuy on itse sanonut kannattavansa mm. EU:n oman veropohjan luomista.
Se olisi ehkä lopullinen askel liittovaltioon.