Puoluevaltuusto, kokoomuksen kenttäorganisaation äänenkannattaja, sai Jyväskylän puoluekokouksessa uuden puheenjohtajan. 32-vuotias helsinkiläislääkäri Laura Räty otti viestikapulan Espoon kaupunginjohtajaksi siirtyvältä insinööri Jukka Mäkelältä, 50. Ensimmäinen Rädyn johtama kokous pidettiin maanantaina. Se oli pikakokous hallitusneuvottelujen takia.

EEVA HALTSONEN
JOUKKOVOIMA. Puoluevaltuustoja on eri puolueissa pidetty vain kumileimasimina, jotka komppaavat puoluejohtoa eivätkä ainakaan pane kapuloita rattaisiin.
– En mä kiistä sitä täysin, sanoo uusi puheenjohtaja Laura Räty. – Kyllä varmasti se osaltaan sitä onkin.
– Toisaalta ei vastakohta ole se, että puoluevaltuusto on puoluejohtoa vastaan. Ideana on, että tehdään kaikki duunia yhdessä samojen päämäärien eteen.
– Totta kai ihmisillä on välillä eriäviä mielipiteitä: niitä on eduskunta- ja ministeriryhmässä ja puolueen sisällä muutenkin.

Ei vain siunaa
Olennaista on se, että ihmiset kokevat, että he pääsevät vaikuttamaan asioihin jo ennen kun asioiden valmistelu on niin pitkällä, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin siunata asia.
Hän kiistää, että ihmiset olisivat asioihin tyytymättömiä eikä halua missään tapauksessa hakea vastakkainasettelua.
– Jos ihmiset pääsevät alusta alkaen keskustelemaan ja vaikuttamaan asioihin, he yleensä ovat lähtökohtaisesti tyytyväisempiä päätöksentekoon.
– Silloin on ehkä myös helpompi hyväksyä se, ettei kaikki asiat välttämättä aina mene oman mielen mukaan. Sehän on juuri politiikkaa, joka on hyväksyttävä. Jokainen paperi ei ole kuin omasta kynästämme ja hyvä niin.

Ei teatteria
Räty on ehtinyt tehdä jo 18 vuotta järjestötyötä, kuntapolitiikkaa Helsingin kaupunginhallituksessa  ja -valtuustossa näkyvällä paikalla ja ollut kaksi kautta puoluevaltuuston jäsenenä.
– Koin, että sillä kokemuksella minulla olisi jotain annettavaa puoluevaltuuston puheenjohtajana, hän perustelee lähtemistään puheenjohtajakisaan.
– Totta kai päivänpolitiikan näkyvin kärki ovat eduskuntaryhmä ja ministeriryhmä ja siellä tietenkin puolueen puheenjohtaja. Mutta päivänpolitiikkaa tehdään myös Hangosta Utsjoelle: jokaisella pienelläkin paikkakunnalla ihan joka päivä. Puoluevaltuusto on toiminut yhteistyöelimenä näiden kärkien välillä ja ikään kuin pystynyt olemaan välissä keskustelufoorumina ja mahdollistanut informaation kulun. Se on minusta erittäin hyvä asia.

Kyselytunnit arvossa
Räty pitää arvokkaana edeltäjänsä Jukka Mäkelän ideaa puoluevaltuuston kyselytunneista, joilla ajankohtaisia asioita on käyty kysymysten muodossa ministerien kanssa läpi.
– Aina se ei tietenkään ihan niin toimi; se on henkilö- ja tilanneriippuvaista ja kysymysriippuvaista. Parhaimmillaan se on tuonut dialogia: mitä ihmiset eri puolilla Suomea erilaisista asioista ajattelevat ja miten linjaa pitäisi muokata. Se tuo myös suoran ministeritason informaation paikallistasolle.
Räty näkee puoluevaltuuston heikkoutena sen, että vaikka se on protokollan ja sääntöjen mukaan korkea päättävä elin, sen päätöksentekotaso on jäänyt kovin teatraaliselle tasolle.
Tätä hän pitää valtuustojen ongelmana puolueesta riippumatta.
– En ajattele, että puoluevaltuuston pitäisi ottaa kantaa päivänpolitiikkaan tai antaa suuntaviivoja eduskunta- tai ministeriryhmän työlle. Toivon kuitenkin, että puoluevaltuusto pääsisi enemmän vaikuttamaan asioihin, joista se oikeasti päättää. Esimerkkinä Räty mainitsee hallitusyhteistyöhön osallistumisen, vaaliohjelmat ja muut isot periaatteelliset kysymykset.

Ei valmiista pöytää
Kun asioiden valmistelu alkaa, puoluevaltuuston mielipiteitä tulisi siellä kuulla, hän sanoo. Silloin ei olisi pelkkä läpihuutojuttu, kun asiat tulevat puoluevaltuuston siunattaviksi.
– Yksittäiset toimijat voivat ympäri Suomea totta kai ottaa kantaa asioihin ja tietenkin kannustan kannanottoja, hän lupaa.
Puheenjohtajan tehtäväksi hän mieltää kynnyksen madaltamisen, jotta ihmiset kentällä uskaltavat viedä mielipiteitään eteenpäin.
– Kanavoituuko se minun kauttani tai minun ohitseni: siihen minulla ei ole minkäänlaista henkilökohtaista mielipidettä. Mikäli halukkuutta ja voimia riittää, antaa palaa vain, hän kannustaa.
Puoluevaltuustossa auttaa, kun ihmiset tuntevat toisensa.
– Se kuulostaa tyhmältä, mutta pitää paikkansa. On helpompi olla yhteydessä ihmisiin, jotka tuntee: olivatpa he ministereitä tai valtiosihteereitä tai kansanedustajia.