Naton muutos itäblokin vastaisesta sotilasliitosta hallitsevaksi kriisinhallintatoimijaksi on ollut mittava. Lisää muutoksia on luvassa marraskuussa hyväksyttävässä uudessa strategisessa konseptissa. Myös talouden realiteetit pakottavat uudistuksiin.

NATO–EU-YHTEISTYÖ. Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussenin mukaan budjettileikkaukset luovat mahdollisuuden tehokkaampaan Natoon ja tiiviimpään Nato–EU-yhteistyöhön.
– Natossa maat voivat saavuttaa paremman turvallisuustason ja halvemmalla kuin yksin, hän linjasi Security & Defence Agendan seminaarissa Brysselissä maanantaina.
Eurooppalaisista 26 jäsenvaltioista vain kuusi täyttää kahden prosentin puolustusmenojen BKT-tavoitteen. Talouskriisi pahentaa tilannetta, ja kuilu Yhdysvaltoihin kasvaa.
Niukat varat on kohdennettava joustaviin ja käyttökelpoisiin joukkoihin sekä yhteisrahoitukseen, jotta myös pienemmät jäsenmaat pysyvät kehityksessä mukana ja yhteistoimintakykyyn voidaan panostaa.
Eniten taloudellista hyötyä tulee kuitenkin EU–Nato-kumppanuudesta. Yhteiset hankinnat ja työnjako tuovat taloudellisia säästöjä.
– Nato ja EU ovat maailman kaksi tärkeintä instituutiota, joilla on 21 yhteistä jäsenmaata. Mikä tahansa toisen organisaation toimintakyky tulee olla avoimessa käytössä myös kaikille toisen organisaation jäsenille, Rasmussen ehdotti.
Kaikki EU-maat kutsutaan mukaan myös Naton aloitteeseen tarkastella allianssin kriittisiä toimintakykypuutteita.
EU–Nato-yhteistyötä pitää lisätä myös instituutioiden tasolla.
– Yhteistyö toimii kentällä, mutta ongelma on päämajoissa, kertoo Suomen Nato-edustuston päällikkö, suurlähettiläs Aapo Pölhö Nykypäivälle.
Syynä on Turkki–Kypros-kiista.
– Turkki haluaa syventää suhdettaan Euroopan unioniin, mutta Kyproksella ei ole samoja intressejä Natoon, joten kauppoja ei tule, suurlähettiläs valottaa.
Rasmussenin mukaan kiistan vuoksi yhteisistä kokouksista ei tule mitään.
– On todella turhauttavaa ja noloa, että Naton ja EU säännöllisissä kokouksissa saamme käsitellä vain Bosnia-Hertsegovinaa, vaikka meillä on useita yhteisiä intressejä.
Hän kehottikin EU:a antamaan Turkille roolia operaatioiden päätöksenteossa ja tarkkailijan aseman Euroopan puolustusvirastossa.
Kenen joukoissa
Suomi seisoo?
Naton uuden strategisen konseptin valmistelutyötä johtaneen Madeleine Albrightin mukaan valtiot haluavat liittyä Natoon, ei vain siksi, mitä se tekee, vaan mitä se edustaa ja mihin sen jäsenet uskovat.
Naton rooli poliittisena hallitustenvälisenä järjestönä painottuu nykyään sotilaallista puolta vahvemmin. Rasmussen jopa otti puheessaan vahvasti kantaa vapaan markkinatalouden puolesta.
Lisäksi 94 prosenttia EU-kansalaisista kuuluu myös Natoon. Näistä huolimatta suomalaisenemmistö vastustaa edelleen Nato-jäsenyyttä.
– Suomi keskittyy Nato-suhteessaan kriisinhallintatehtäviin ja sotilaallisen suorituskykynsä parantamiseen. Se on tie, jota suomalaiset haluavat kulkea, Pölhö kommentoi.
– Nato-jäsenyys toisi Suomelle mahdollisuuden olla mukana poliittisen mielipiteen muodostamisessa. Nato on paikka, jossa maailman tapahtumista keskustellaan. Se on ainoa transatlanttinen järjestäytynyt foorumi ja tietolähde jäsenilleen, Pölhö listaa.
Suomen jäsenyyshalukkuus vaatisi Pölhön mukaan asennemuutoksen.
– Nyt on juututtu ajatukseen, että koska ei ole uhkaa, ei ole tarvetta liittyä. Tämän tilalle toivon perusteellisempaa keskustelua. Esimerkiksi monille jäsenille Naton piiristä haetaan vastausta mihin tahansa nykyhaasteeseen, ei vain sotilaallisiin uhkiin.
Venäjä-mysteeri
Pölhön mukaan suomalaista keskustelua hallitsee Suomi–Venäjä–Nato -triangeli. Venäjä on kuitenkin kovaa vauhtia lähentymässä Natoa. Nato–Venäjä-neuvosto on kohta vuoden pohtinut yhteisiä uhkakuviakin.
– Natoa lähellä olevissa piireissä on jo herätetty ajatus siitä, että myös Venäjälle pitää selkeästi todeta, että ovet ovat myös sille auki, Pölhö selventää.
– Nato on tarjonnut tiiviimpää yhteistyötä jo pitkään. Venäjä ei aivan tiedä, mitä haluaa, vaan haikailee edelleen takaisin suurvalta-asemaan vastakkainasettelun kautta.
Kuitenkin Albrightin mukaan ”yhteistyön ovi Moskovan suuntaan tulee pitää auki kaikilla tasoilla”.
Rautaesiripun itäpuolelle aikanaan jääneestä Euroopasta on vain muutama maa enää Naton ulkopuolella.
– 1990-luvulla vitsailtiin, että kyllähän Suomi nyt ennen Albaniaa jäseneksi ennättää, Pölhö naurahtaa.
Ainakin siitä ollaan jo pahasti myöhässä.