Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on esittänyt, että seuraava askel terveydenhuollon kehittämisessä otettaisiin kansallisen terveysrahaston suuntaan.

SUVI HAUTANEN
HYVINVOINTIVALTIO. Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Jorma Huuhtanen (kesk.) esitteli Kelassa ideoidun mallin ensimmäistä kertaa jo lähes kymmenen vuotta sitten.
Siinä koko julkisen terveydenhuollon rahoitus, eli valtion, kuntien ja Kelan osuudet, yhdistettäisiin kansalliseen terveysrahastoon. Kunnat vakuuttaisivat asukkaansa rahaston kautta maksamalla vuosittaista vakuutusmaksua.
Palvelujen järjestämisvastuu siirtyisi kunnilta kansalliselle terveysrahastolle. Palveluja tuottaisivat kunnalliset yksiköt sekä yksityinen ja kolmas sektori. Kansalaiset voisivat kotipaikkakunnastaan riippumatta valita järjestelmään hyväksytyt palvelumuodot järjestelmän hyväksymiltä palveluntuottajilta.
Naamioitua
aluepolitiikkaa
Kansallista terveysrahastoa on perusteltu muun muassa syrjäseutujen palveluiden turvaamisella.
”Varsinkin aluekehitys näyttää keskittyvän yhä pahemmin ja meille syntyy laajoja alueita, joiden edellytykset rahoittaa väestönsä terveyspalveluja käyvät todella heikoiksi”, Vanhanen kirjoittaa netti-päiväkirjassaan.
Helsingissä sosiaali- ja terveydenhuoltoon panostetaan enemmän kuin monissa muissa kunnissa. Kaupungin sosiaali- ja terveystoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen (kok.) näkee Vanhasen esityksessä vahvaa aluepoliittista latausta
– Kyllähän tämä kuulostaa siltä, että tarkoituksena on ottaa katteita Helsingistä muun Suomen hoitamiseksi. Ymmärrän kyllä, että meidän pitää miettiä, mikä on rahoituspohja. Mutta että taas kerran valtio imaisee rahat omaan suureen kukkaroonsa ja jakaa sitten niin kuin haluaa, Kokkonen päivittelee.
Hänen mielestään ensisijaista olisi kuntien yhdistäminen.
– Siinä pitäisi päästä nyt reippaasti eteenpäin. Leveämpiä hartioitahan tässä etsitään, Kokkonen toteaa.
Kahden
maksajan ongelma
Nykyisin ongelmana on se, että kunnilla on vastuu palveluiden järjestämisestä, mutta rahoitus tulee useasta eri kanavasta.
Vuonna 2007 terveydenhuoltomenot olivat 14,7 miljardia euroa. Kunnat rahoittivat terveysmenoista 38 prosenttia, valtio 22, kotitaloudet 19, Kela 15 ja työnantajat kolme prosenttia.
Terveystaloustieteilijöiden mukaan rahoitus- ja järjestämisvastuuta ei saa erottaa toisistaan, koska silloin vastuu kustannusten hallitsemisesta katoaa kokonaan. Terveydenhuollon asiantuntija, emeritusprofessori Jussi Huttunen antaa esimerkin tilanteesta, jossa kunta maksaa hoidon ja Kela sairauspäivärahat.
– Kunnilla ei ole mitään intressiä nopeuttaa hoitoa, koska Kela maksaa potilaan sairausloman. Kahden eri maksajan ongelma luo tilanteen, jossa siirretään hommat toiselle puolelle, jotta vältettäisiin rahanmenoa, vaikka kokonaisuus kärsii.
Huttusen mielestä rahoitusongelman poistamiseksi on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Toinen on siirtää rahoitus- ja järjestämisvastuu Kelalle, ja toinen on siirtää Kelan tehtävät kunnille.
Huttunen kuitenkin epäilee kuntien valmiutta luopua sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuusta, sillä se merkitsisi luopumista leijonanosasta kuntien nykyisistä tehtävistä. Kelan tehtävien siirtäminen kunnille puolestaan ei ole mahdollista nykyisessä kuntarakenteessa.
– Rahoitus- ja järjestämisvastuun siirtäminen kunnille on ainoa mahdollisuus, jos halutaan purkaa nykyinen järjestelmä. Ehdoton edellytys kuitenkin on, että kunnat olisivat riittävän isoja, jotta ne pystyisivät huolehtimaan tehtävistään, Huttunen sanoo.