Kun yhdelle ammatillinen yhdistystoiminta saa aikaan harmaita hiuksia, toiselle se antaa huomattavia voimavaroja. 

Moni ekonomi ja diplomi-insinööri osallistuu ammatilliseen yhdistystoimintaan saadakseen sosiaalista pääomaa, lisätäkseen hyvinvointiaan ja ajakseen ammattikuntansa etuja.

Osa kuitenkin on ammattiliiton jäsen vain tavan vuoksi ja pahan päivän, kuten työttömyyden tai yllättävän työmuutoksen varalta.

Tämä käy ilmi kauppatieteiden tohtori ja yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Johanna Ahopellon sosiaalipolitiikan väitöksestä.

– Aktiivisten toimijoiden löytäminen on yhä vaikeampaa; talkootyö ekonomi- tai diplomi-insinöörikunnan hyväksi ei enää tunnu tällaisenaan kovinkaan olennaisesti kiinnostavan yhdistysten jäsenkuntaa.

Hyötyä
työelämään

Ahopelto kertoo, että jos joku osoittautuu luottamustehtävässään vastuuntuntoiseksi ja luotettavaksi, häntä voidaan suositella muuhunkin, kuten esimerkiksi uuteen työtehtävään. Hän uskoo, että jatkossa ammatillinen yhdistystoiminta tulee muuttumaan yhteisöllisempään suuntaan.

Tutkimuksen vastaajat olivat kiinnostuneita varsinkin yritysvierailuista, joiden kautta on helppo verkostoitua.

Ahopellon väitös Yhdistystoimintaverkostot – ammatillinen yhdistystoiminta työelämän ja sosiaalisen elämän verkkojen kutojana tarkastetaan tänään perjantaina 26. kesäkuuta Kuopion yliopistossa.

Ahopelto työskentelee DesNetti-yrityksen toimitusjohtajana ja hänellä on yli kymmenen vuoden kokemus lukuisista eri kunnan ja ammattiyhdistysten luottamustehtävistä. Lisäksi Ahopelto on kokoomuslainen Vaasan kaupunginvaltuutettu.

Lue lisää tuoreesta Nykypäivästä!

VIRPI KIRVES